Lihamurekkeessa on sellainen retrofiilis. Se on samalta ajalta kun katkarapucoktailit ja hyydytetyt kylmät vihannesruuat joiden ohjeen taannoin löysin äitini reseptikorttikokoelmasta. Sittemmin mureke on mennyt pois muodista ja hyydytetyt ruuatkaan eivät enää ole aivan yleisiä vieraspöydän kruunuja, katkarapucocktailista puhumattakaan.  Ainakin murekkeen kohdalla se on vähän harmi. Minä muistan hyvin kuinka äiti nosti uunista pöytään ison ruskean pötkön jonka sisälle oli kääritty pakastevihanneksia  - tai suosikkejani sieniä. Minä rakastan sieniä. Kovasti. Taannoin kaverin kanssa keskusteltiin ruuasta ja kausiruokailun hengessä hän totesi viime viikkoina syöneensä enimmäkseen uuniomenia ja kanttarelleja. Eikä kyllästymistä ole vielä näkyvissä. Ymmärrän tämän hyvin. Minä olen niitä jotka tulevat koiranpissityslenkiltä ilman takkia (ja kerran ilman paitaa) kun metsästä olikin löytynyt tattiaarre joka täytyi saada mukaan viimeistä tuoksuvaa pötkylää myöden.

Sienten syöminen herättää ihmisissä tunteita, on muistoja kuinka lapsena oli pakotettu tuntikausiksi samoilemaan sienimetsään vaikka saappaissa oli vettä ja itikat söivät eikä ensimmäistäkään sientä näkynyt missään. Toiset sieltäytyvät syömästä sieniä niiden purutuntuman vuoksi – sellainen lötkö, vähän sitkeä sienenpala suussa ei ole omiaan rohkaisemaan uusien makujen kokeilemiseen. Minulla onneksi on sienistä vain hyviä kokemuksia. Rapeista rouskuista ja haperoista joista on tehty suolasieniä ja joita tekisi mieli haukata liotuksen jälkeen ihan sellaisenaan. Ihanan tuoksuvista ja pehmeistä tateista joita voi viipaloida leivän päälle ihan sellaiseaan tai käyttää ne pannulla ja sitten nostaa leivälle tai tehdä kastikkeeksi uusien perunoiden kaveriksi.

Oih mitä ruokamuistoja! Tässä piti kirjoittaa lihamurekkeesta joten palaan aiheeseen nyt.  Kokeilkaa lihamurekkeen tekoa vaikka vaihtoehtona lihapullille. Näin syksyllä kokeilkaa sitä sienitäytteellä. Murekkeen voi tehdä valmiiksi jääkaappiin odottamaan vaikka edellisenä iltana ja sitten nostaa uuniin seuraavana päivänä.  Minä suosin tätä järjestelyä, sekä sitä että tekee murekkeen vuokaan. Näin kaikki nesteet ja rasva eivät valu pois ja muutenkin mureke pysyy paremmin kasassa. Lihan valinnasta sellainen huomio että jos voitte valita, niin ostakaa mielummin lampaan kuin karitsan jauhelihaa. Lampaan jauhelihan maku on voimakkaampi ja ainakin minun makuuni jotenkin... miten sen nyt sanoisi... ruokaisampi. Karitsanliha on luonnostaan miedomman makuista, joten myös karitsan jauheliha on hyvin mietoa. Nämä ovat makuasioita. 

Ainekset murekkeeseen

1,5 dl kermaa

1,5dl korppujauhoja. Kannattaa kokeilla korppujauhojen tekemistä esim hapankorpuista. Maku on toisenlainen ( tosi hyvä) eikä kokkaaminen hyydy siihen että kaapista ei löydykään korppujauhoja. Laita hapankorput muovipussiin ja taputtele kaulimella tai perunanuijalla muruiksi. 

1 kananmuna

suolaa, mustapippuria ja valkopippuria jauhettuna noin puoli tl kumpaakin.

600g jauhelihaa. Jos lampaan jauheliha on hyvin rasvatonta, suosittelen käyttämään 1/3 sian jauhelihaa niin saat murekkeeseen rasvaa joka antaa makua ja mehevyyttä.

Sienitäyte

1 keltasipuli silputtuna

5dl tuoreita sieniä ( kanttarellejä, tatteja, lampaankääpiä, suppilovahveroita jne) 

suolaa, mustapippuria, valkopippuria, öljyä

Aloita murekkeen valmistamisesta sekoittamalla kermaan korppujauhot ja mausteet ja jätä turpoamaan siksi aikaa kun valmistat sienitäytteen.  

Pilko puhdistetut sienet paloiksi. Jos ruokailijoissa on kovin nirsoa tai sienikriittistä porukkaa, suosittelen aika pientä silppua. Kuullota sienet pienessä öljytilkassa paistinpannulla. Aloita miedolla lämmöllä ja sekoittele välillä, koska sienistä irtoaa nestettä ja liian kuumassa ne vain palavat. Kun sienet ovat hieman pehmenneet, lisää mukaan sipulisilppu ja kypsennä vielä hetki kunnes myös sipuli on kuullottunut ja pehmennyt. Mausta suolalla ja jauhetulla pippurilla. Nosta pannu sivuun. 

Jatka murekkeen valmistamisella. Sekoita jauhelihat, rikottu muna ja korppujauho- kermaseos tasaiseksi massaksi. Vaivaa massaa huolella kunnes se on vamasti sekoittunut ja tasainen. Voit sekoittaa massan myös yleiskoneen kulhossa ja antaa koneen tehdä työn. Paista pannulla pieni koepala ja lisää mausteita ja suolaa tarpeen mukaan. 

Ota mureketaikinasta noin puolet ja muovaile siitä paksu levy leipä vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä sienitäyte vuoan pohjalle riviin ja lisää loput mureketaikinasta tasaikseksi kerrokseksi päälle. 

Paista mureketta noin tunti noin 180C lämmössä. Tämä riippuu hieman uunista ja murekkeesi muodosta ja koosta. Murekkeen tulisi olla päältä kauniin ruskea ja paahtunut mutta ei palanut. Peitä tarvittaessa palalla leivinpaperia ja / tai nosta vuoka alemmalle ritilälle. Kypsän murekkeen sisälämpötila on 68C mutta jos et omista sisälämpömittaria voit testata kypsyyttä myös veitsellä. Työnnä veitsi murekkeen keskelle ja laske viiteen. Paina veitsi varovaisesti huuliasi vasten - kun veitsi on kuuma, mureke on kypsä. Tarjoile raikkaan salaatin ja rapean leivän kanssa.